e236f68e

Fytokemikaalit liemirehuruokinnassa

Mon, 30 Mar 2026 14:25:34 GMT

Fytokemikaalit ovat kasviperäisiä bioaktiivisia yhdisteitä, kuten eteerisiä öljyjä, aldehydejä, fenoleja ja uutteita (esim. kanelialdehydi, karvakroli, kapsaisiini). Niiden käytöstä saatavia hyötyjä on esitetty seuraavassa.

1. Suoliston mikrobiston hallinta ja patogeenipaineen vähentyminen.

Useat fytokemikaalit kykenevät vaurioittamaan Gram-negatiivisten bakteerien ulkokalvoa (ns. permeabilisaattorivaikutus), mikä heikentää patogeenien, kuten E. coli ja Salmonella, elinkykyä liemirehussa ja suolistossa.

2. Parempi suolistoterveys ja ripulin hallinta (erityisesti vieroitusvaiheessa).

Tutkimusten ja käytännön kokeiden mukaan fytokemikaalit tukevat:

• suoliston limakalvon eheyttä

• suolinukan laadun paranemista

•Enterobakteerien sukuun kuuluvien haittamikrobien kuten E-colin, salmonellan, shigellan, yersinia vähenemistä

Nämä vaikutukset ovat erityisen merkittäviä vieroituksen jälkeisessä stressitilanteessa ja korostuvat, kun fytokemikaaleja käytetään yhdessä liemirehun happojen kanssa.

3. Rehuhyötysuhteen ja energian hyväksikäytön paraneminen

Fytokemikaalit voivat tehostaa ruoansulatusentsyymien toimintaa (amylasit, lipaasit, proteaasit) ja parantaa siten ravintoaineiden sulavuutta.

Liemirehussa tämä näkyy:

• parempana rehuhyötysuhteena

• korkeampana päiväkasvuna

4. Syönnin parantuminen (makua ja hajua koskeva vaikutus)

Useat fytokemikaalit (esim. kaneli, anis, oregano) toimivat luontaisina aromi- ja makuyhdisteinä, jotka:

• lisäävät liemirehun houkuttelevuutta

• lyhentävät vieroituksen jälkeistä syöntikatkoa

5. Antibioottien ja ZnO:n korvaava tai täydentävä rooli

EU:n lääkinnällisen sinkin (ZnO) rajoitusten jälkeen fytokemikaalit ovat nousseet keskeiseksi osaksi antibioottivapaita ruokintastrategioita.

Lopuksi

Finlactic Oy:llä on tuote nimeltä PEKONI LAKTA-HAPPO F, jossa f-kirjain tulee sanasta fytokemikaali. Tuote sisältää liemirehun säilöntäkompnenttien lisäksi kolme edellä tekstissä mainittua fytokemikaalia: kapsaisiini (chilipippuriuute), karvakroli (oreganouute) sekä kanelialdehydi (kanelikuoren uute).

NOPEA SIIRTYMINEN VIEROITUKSESTA SYÖNTIIN

Wed, 07 May 2025 01:16:28 GMT

Käytännön porsastuottaja tietää kokemuksesta, että mikäli porsas vieroituksen tapahduttua siirtyy hidastellen kiinteään ravintoon, seurauksena on lihasikalassa sairasteleva ja huonosti kasvava tuotantoeläin. Tutkittua tietoa syistä, jotka selittävät vieroitustapahtuman jälkeisiä kokemusperäisiä havaintoja ei ole ollut. Tämän tietovajauksen korjaamiseksi hollantilainen tutkimusryhmä selvitti, mitä tapahtuu suolistossa heti vieroituksen jälkeisinä päivinä porsailla, jotka ryhtyvät syömään nopeasti ja toisaalta porsailla, joilla siirtyminen kiinteään ravintoon on hidasta.

Tutkimuksen tulokset on julkaistu Journal of Animal Science-tiedelehdessä otsikolla” Impact of Initial Postweaning Feed Intake on Weanling Piglet Metabolism, Gut Health and Immunity”, suomeksi ”Vieroituksen jälkeisen rehun saannin vaikutus vieroituksen aineenvaihduntaan, suoliston terveyteen ja immuniteettiin”. Syönnin vaikutuksia seurattiin analysoimalla veren plasman koostumuksen muutoksia, maha-suolikanavan painoa sekä suolinukan muutoksia.

Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta, että havaittiin selkeitä mitattavia muutoksia porsaiden suolistossa, immuunijärjestelmässä sekä suolinukan pituudessa että sen suolta peittävässä pinta-alassa. Hitaasti syönnin aloittaneilla tai vain vähän syövillä porsailla tutkitut muutokset olivat terveyden kannalta negatiivisia, kun taas nopeasti syönnin aloittaneilla tulokset olivat päinvastaiset. Tutkimuksessa voitiin nyt siis osoittaa ja mitata mitä konkreettisia muutoksia syöntimäärä aiheuttaa porsaan metaboliassa ja suolistossa.

Kaiken kaikkiaan rehun syönti vieroituksen jälkeisinä alkupäivinä vaikuttaa merkittävästi porsaiden kasvuun, immuniteettiin ja aineenvaihduntaan ja jopa heti alkanut, mutta vähäinen syönti 6 päivän aikana vieroituksesta laukaisee eläimessä yleistulehduksen.

Jotta edellä mainituista ongelmista vältytään, käytännön toiminnassa porsaat pitäisi saada syömään kiinteää rehua mieluimmin runsaasti ja välittömästi vieroituksen jälkeen. Tässä siirtymisprosessin nopeuttamisessa auttavat Finlactic Oy:n LAKTA-tuotteet, jotka hajuttomina tekevät liemirehusta haihtuvia happoja houkuttelevamman vaihtoehdon porsaalle. Tätä houkutusvaikutusta voidaan vielä tehostaa aromiaineita sisältävillä tuotteilla, kuten esimerkiksi VANILJA LAKTA-HAPOLLA tai makeutetuilla LAKTA-versioilla , joista porsaat myös pitävät.

VASTAPUIDUN VILJAN E-VITAMIINIPITOISUUS NOUSEE VASTA VARASTOINNIN AIKANA?

Tue, 24 Sep 2024 08:49:12 GMT

Syksyn sadonkorjuu on käynnissä, ja monilla tiloilla vastapuidun viljan käyttö rehuna on ajankohtaista. Tiesitkö, että vastapuidun viljan e-vitamiinipitoisuus nousee vasta varastoinnin aikana? Tämä tarkoittaa, että heti sadonkorjuun jälkeen käytetty vilja voi olla vitamiiniköyhää.

Tämä voi aiheuttaa haasteita eläinten hyvinvoinnille ja kasvulle. LAKTA-sarjasta löytyy ratkaisu tähänkin ongelmaan: Vitaminoitu LAKTA-Happo E. Tämä tuote on suunniteltu täydentämään rehun vitamiinitasoja ja varmistamaan, että eläimesi saavat tarvitsemansa ravintoaineet.

Vitaminoidun LAKTA-Happo E:n edut:

• Varmistaa tasaisen ja katkeamattoman vitamiinien annostelun

• Helpottaa tilan työtä, sillä vitamiineja ei tarvitse lisätä erikseen

• Räätälöitävissä tilakohtaisesti asiakkaan käyttämän rehun mukaan

Käyttämällä Vitaminoitu LAKTA-Happo E -tuotteita , voit varmistaa, että eläimesi saavat parhaan mahdollisen ravinnon, vaikka rehu olisi vitamiiniköyhää. Älä anna vitamiinipuutoksen vaikuttaa eläintesi hyvinvointiin ja tuotantoon.

RYPÄLESIEMENUUTTEELLA LAADUKKAAMPAA LIHAA

Thu, 25 Apr 2024 12:06:54 GMT

Yleisesti voidaan todeta, että ravintotietoiset kuluttajat eivät tyydy sianlihan osalta enää määrään vaan haluavat laatua. Sianlihan laadun mittareina on kirjallisuudessa esitetty muun muassa ruhon pH heti teurastuksen jälkeen (tavoite pH 6,3-6,7), lihan väri, mureus, vedensidonta, valuma ja rasvapitoisuus. Nämä lihan laatuominaisuudet eivät synny teurastamossa, vaan ne kehittyvät tilalla porsaan kasvaessa. Kriittisimmät vaikuttajat tässä prosessissa ovat luonnollisesti käytetty rehu, tiiviste ja mahdolliset muut kasvatuksen lisäaineet.

Tammikuussa 2022 ilmestyneessä Food Chemistry-lehden artikkelissa Effects of dietary grape seed proanthocyanidin extract supplementation on meat quality, muscle fiber characteristics and antioxidant capacity of finishing pigs esitetään tuloksia tutkimuksesta, jossa osoitetaan loppukasvatusvaiheessa lisätyllä rypälesiemenuutteella olevan myönteisiä vaikutuksia lihan laatuun. Tutkimuksen yhteenvedossa todetaan muun muassa, että kun lihasian loppukasvatusvaiheen rehuun lisättiin rypälesiemenuutetta, havaittiin lihan värissä positiivinen muutos, vedensidontakyky parani, samoin mureus ja lihan ravintoarvo nousi. Todettiin myös, että longissimus dorsi lihaksen (ulkofilee) rasvapitoisuus laski sekä lihaksen laatua parantava muutos lihassolujen rakenteessa. Näiden lihan laadullisten seikkojen lisäksi tutkimuksessa havaittiin antioksidanttisten yhdisteiden pitoisuuden kasvaneen kudoksissa, millä puolestaan on eläimen terveyttä ylläpitäviä vaikutuksia.

Finlactic Oy:n LAKTA-tuotteiden käytöllä liemirehuruokinnassa on havaittu teurastuksen jälkeisen ruhon pH:n olevan lähempänä yllä mainittua tavoitetta (pH 6,3 -6,7) kuin mitä se on perinteisiä muurahaishappovalmisteita käyttävien tilojen teurasruhoissa. Tästä on seurauksena laadukkaampi liha.

Finlactic Oy:n pyrkimyksenä on selvittää mahdollisuuksia valmistaa rypälesiemenuutetta sisältävä LAKTA-tuote ja siten tehostaa sen jo entuudestaan myönteisiä vaikutuksia lihan laatuun.

SÄILÖX-TUOTTEET JA SÄILÖREHUANALYYSIN AMMONIAKKITYPPI

Thu, 12 Oct 2023 09:16:22 GMT

Tilojen teettämissä SÄILÖX-tuotteita sisältävissä säilörehuanalyyseissa on joissakin tapauksissa ammoniakkityppi ylittänyt viitearvoina käytetyn ylärajan. Tämä on ymmärrettävästi herättänyt huolta rehun laadusta siitäkin huolimatta, vaikka muut rehusta mitatut laatuarvot ovatkin olleet viitearvoissa.

Ammoniakkityppi kuvastaa rehun sisältämän valkuaisaineen hajoamista. Jos luku on korkea, rehun valkuaisarvo on huono. SÄILÖX-tuotteita käytettäessä saattaa ammoniakkityppi ylittää raja-arvon, mutta samalla kuitenkin rehun raaka-valkuainen, OIV-arvo (ohutsuolessa imeytyvä valkuainen) ja haihtuvat rasvahapot ovat kohdallaan. Näin ollen tulokset viittaavat siihen, että valkuaisen hajoamista ei ole tapahtunut siinä määrin kuin perinteisesti ammoniakkitypen määristä on päätelty.

Miksi on näin? Osasyynä lienee se, että SÄILÖX-tuotteita käytettäessä niiden sisältämässä natriumnitriitissä ( NaNO₂) on typpeä (atomimerkki N). Tämä typpi tulee rehuanalyysissä ammoniakkitypen lukuarvoon, eikä siltä osin kuvasta valkuaisen pilkkoutumista. Kuinka paljon ammoniakkityppeä voi syntyä lisätystä SÄILÖX-tuotteen määrästä riippuen on mahdollista laskea. Laskentakaava on seuraava:

Grammaa ammoniakkia/tonni rehua on yhtä kuin rehuun lisätty SÄILÖX-tuote litroina x 1000 x 1,2 x 17/6900 x SÄILÖX-etiketissä mainittu prosentti natriumnitriittiä.

Kaavan muodostuksessa SÄILÖX ELITE on otettu esimerkkilaskelmaan. Jos ELITETTÄ on lisätty 4 litraa/tonni rehua, niin painoksi muutettuna sitä on 4 x 1,2 kg/tonni. ELITEN etiketissä natriumnitriitin pitoisuus on 20 painoprosenttia, joten ELITEN mukana on rehuun tullut natriumnitriittiä 4 x 1,2 x 20/100 kiloa tai 4000 x 1,2 x 20/100 grammaa. Natriumnitriitin molekyylipaino on 69, joten kemiassa määrän yksikkönä käytettyjä mooleja lisätyssä natriumnitriitissä on 4000 x 1,2 x 20/100 jaettuna 69:llä. Typpeä natriumnitriitissä on sama moolimäärä kuin nitriittiäkin. Typen atomipaino on 14, jolloin lisätty typpi, joka tulee natriumnitriitin mukana voidaan nyt laskea kertomalla natriumnitriittimoolit 14:ta. Saadaan (4000 x 1,2 x 20/100) x 14/69 grammaa typpeä. Tästä typpimäärästä syntyy ammoniakkia sama moolimäärä kuin mitä typpeäkin on. Typen ja siis myös ammoniakin moolimääriksi saadaan jakamalla typen atomipainolla (14) typen grammamäärä eli edellä mainittu (4000 x 1,2 x 20/100) x 14/69. Tulokseksi saadaan typen ja ammoniakin moolimääriksi sama eli (4000 x 1,2 x 20/100)/69. Nyt kun tiedetään ammoniakin moolimäärä, voidaan siitä laskea ammoniakin painomäärä kertomalla se ammoniakin molekyylipainolla ( 17). Saadaan (4000 x 1,2 x 20/100) x 17/69 eli 4000 x 1,2 x 20 x 17/6900 grammaa ammoniakkia eli 236,5 grammaa ammoniakkia/tonni säilörehua, kun ELITETTÄ on käytetty 4 litraa/tonni rehua.

HOMEET, HOMEMYRKYT JA PORSAAT

Tue, 03 Oct 2023 09:02:26 GMT

Homeet kuuluvat yhtenä ryhmänä eläviin organismeihin bakteerien, sienien, hiivojen ja levien lisäksi. Homeita esiintyy kaikkialla luonnossa, myös eläinten rehuun käytettävässä viljassa. Pysyäkseen elossa ja lisääntyäkseen homeet tarvitsevat ravintolähteen lisäksi vettä (kosteutta) ja sopivan lämpötilan (25-40°C). Elävät homeet tuottavat solunsa ulkopuolelle kemiallisia yhdisteitä. Osa yhdisteistä on myrkyllisiä, jolloin niistä käytetään yleisnimeä homemyrkky tai mykotoksiini.

Vaikka kaikki homeet eivät tuotakaan myrkyllisiä yhdisteitä, tunnetaan mykotoksiineja jopa yli 300 eri tyyppiä. Tuotantoeläinten kannalta haitallisimpina pidetään kuitenkin vain viittä homemyrkkyä; aflatoksiinia, zearalenonia, fumonisiinia, okratoksiinia ja vomitoksiinia (vomitoksiini=DON eli deoksivalenoli).

Puidussa ja säilötyssä viljassa esiintyvistä homeista yleisimpiä ovat Aspergillus- ja Penicillium-sukuun kuuluvia. Ne tuottavat aflatoksiinia ja okratoksiinia, jotka ovat haitallisia erityisesti sikojen kasvulle. Korjaamattomassa vielä pellolla kasvavassa viljassa sitä vastoin esiintyy usein punahometta (Fusarium), jonka tuottamia toksiineja ovat zearalenone, fumonisiini ja vomitoksiini (DON).

Mikäli homeiden tuottamia myrkyllisiä yhdisteitä on runsaasti rehuna käytettävissä viljatuotteissa, on seurauksena syömishäiriö, heikentynyt vastustuskyky, alentunut stressin sieto sekä mahdollisen maksa- ja munuaisvaurion aiheuttama kuolleisuuden nousu. Eli heikentynyt taloudellinen tuotto.

Homeiden runsastumista siiloviljoissa voidaan rajoittaa tehokkaalla kuivatuksella tai esimerkiksi käyttämällä joko biologisia tai happamia säilöntäaineita. Mikäli homemyrkkyjä on kuitenkin ennättänyt syntyä jo ennen viljan kuivatusta tai säilöntäkäsittelyä, toksiinit eivät enää häviä, vaan kemiallisina yhdisteinä jäävät rehuun. Jos tässä tilanteessa homemyrkkyjen pitoisuutta halutaan vähentää, se useimmiten tehdään toksiinien sidontaan perustuvalla menetelmällä.

EU:n hyväksynnän saaneista sidonta-aineista tunnetuin ja yleisessä käytössä on bentoniitti joko yksin tai yhdessä piimaan ja alumiinisilikaattien kanssa. Bentoniitti on luonnon savea, joka turpoaa vedessä ja muodostaa erittäin suuren ominaispinnan, jopa 400 -600 m²/g. Lisäksi vedessä bentoniitin pintaan syntyy positiivinen pintavaraus.

Liemirehun sisältämien hometoksiinien poistajana bentoniitin toimintamekanismi perustuu juuri näihin kahteen edellä mainittuun ominaisuuteen. Sillä kun bentoniittia lisätään tyypillisesti 1-4 kg/1000 kg kuivaa rehua, niin tällöin liemirehun valmistuksessa bentoniitin pinta-alaksi muodostuu jopa 2.400.000 m² kuivaa rehutonnia kohti. Liemirehun sisältämässä vedessä olevat hometoksiinikemikaalit kiinnittyvät nyt tähän valtavaan tarjolla olevaan pintaan, jota kiinnittymistä tehostaa magneetin tavoin bentoniitin ja hometoksiinien vastakkaismerkkinen sähköinen varaus. Kiinnittymisen tapahduttua hometoksiineja sisältävä bentoniitti kulkeutuu eläimen ruoansulatusjärjestelmän läpi ja tulee ulos sonnan mukana.

Finlactic Oy valmistaa HOMESIEPPARI -nimisiä jauhemaisia tuotteita sikaloiden homeongelmien ratkaisemiseksi. Tuoteet perustuvat rehusovelluksiin hyväksytyistä bentoniiteista. E-koodit 558 ja 558i.

SUOLISTON TERVEYS VIEROITUKSEN JÄLKEEN

Mon, 28 Nov 2022 05:49:52 GMT

Emakkokohtainen porsastuotanto on genetiikan edistymisen myötä kasvanut voimakkaasti. Tähän positiiviseen tuotantotrendiin liittyy myös haittoja, kuten syntymäpainon aleneminen, korostuneet fyysiset erot porsaiden välillä sekä kilpailu emakon nisistä ja maidosta sekä varsinkin sen terveysvaikutteisesta ternimaito-komponentista.

Jotta kaikki syntyneet porsaat kehittyisivät ja kasvaisivat toivotulla tavalla terveinä, on niiden ravintoon kiinnitettävä erityistä huomiota jo ennen vieroitusta, mutta erityisesti sen jälkeen. Onnistuneen vieroituksen tuloksena on porsas, jonka ruoansulatusjärjestelmä on hyvin kehittynyt. Sitä ei ole vahingoittanut ripuli tai muut karsinoissa piilevät tauteja aiheuttavat mikrobit.

On osoitettu, että porsaat, jotka aloittavat syömisen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa heti syntymän jälkeen, ovat tuottavampia koko elinkaarensa ajan, kuin ne, jotka vasta vieroituksen jo tapahduttua alkavat etsiytyä kiinteän ravinnon pariin. Syntyneen porsaan ohutsuolen sisäpintaa peittävä nukka on vasta kehitysvaiheessa ja jos kehitys häiriintyy esimerkiksi ripulin seurauksena, nukka ei kasva täyteen pituuteensa koko porsaan elinaikana. Seurauksena on porsas, joka syö, mutta vajavaisesta suolinukasta johtuen rehuhyötysuhde jää matalaksi ja lihan tuotanto vastaavasti epätyydyttäväksi. Lisäksi lääkityksen tarve on runsaampaa.

Jotta edellä mainituilta ongelmilta vältyttäisiin, tiedetään, että porsaat tulisi saada syömään vieroituksen jälkeen mahdollisimman pian, mieluimmin jopa ennen vieroitustapahtumaa. Tähän päästään, jos tarjottava rehu on siinä määrin houkuttelevaa, että jopa vielä imetysvaiheessa olevaa porsasta se kiinnostaisi.

Millä keinolla rehun houkuttelevuutta voitaisiin lisätä? Porsaiden makuaisti on siinä suhteessa ihmisenkaltainen, että kumpikaan ei pidä kitkerän makuisesta ravinnosta. Sitä vastoin houkuttelevia tuoksuja tuottavat aromit yhdistettynä makeaan suutuntumaan, ovat tehokas keino saada ihmiset syömään ja porsaat kaukalolle.

Aromien houkuttelevuutta on tutkittu ruokintajärjestelyllä, jossa porsaat ovat voineet vapaasti hakeutua eri aromiaineita sisältäville rehukupeille. Suosituimmiksi aromiaineiksi ovat osoittautuneet vanilja, anis ja kirsikka. Selvä ykkönen on kuitenkin ollut suklaa, tosin EU:n hyväksymää suklaa-aromia ei ole.

Makeutusaineina tulee käyttää tuotteita, jotka eivät kiihdytä varsinkaan liemirehun mikrobitoimintaa, mahdollisesti hiivojen ja enterobakteerien kasvua. Kyseisenlaisia aineita ovat synteettiset makeutusaineet. Niiden molekyylirakenne on sellainen, jota mikrobit eivät kykene käyttämään ravinteenaan. Synteettisiä makeutusaineita on lukuisia, mutta EU:n hyväksymiä makeutusaineita vähemmän. Neohesperidiini on hyväksytty porsaiden ja lihasikojen rehujen aromiaineeksi. Se on 1500 – 1800 kertaa pöytäsokeria makeampi.

Yllä olevaan perustuen Finlactic Oy on valmistanut ja myynyt jo pidemmän aikaa pelkkiä aromiaineita sisältäviä tuotteita, eniten VANILJA LAKTA-HAPPOA , sekä aromiainetta ja makeutusainetta sisältäviä tuotteita kuten MAKEUTETTU VANILJA LAKTA-HAPPO .

HOMETOKSIINIEN HAITTAVAIKUTUKSET SIKALASSA

Mon, 06 Dec 2021 22:35:47 GMT

Jossain määrin yksinkertaistaen voidaan väittää, että porsaiden ja lihasikojen kasvatuksessa pyrkimyksenä on hyvä päiväkasvu mahdollisimman edullisella rehuhyötysuhteella. Tämän tavoitteen perusedellytyksenä on terve ja hyvinvoiva eläin. Terveyttä ja ravinteiden imeytymistä (kasvu, rehuhyötysuhde) puolestaan määrittää suoliston oma terveys. Sitä uhkaavista tekijöistä yhtenä merkittävimmistä pidetään homemyrkkyjä.

HOMEMYRKYT JA VUOTAVA SUOLI

Homemyrkkyjä päätyy suolistoon joko homeisen tilarehun tai virikeaineena käytettävän oljen mukana. Tilarehu voi olla homeessa jo korjuuvaiheessa, mutta siihen voi home kasvaa myös siilossa, jota ei ole kunnolla puhdistettu ennen täyttöä tai johon pääsee kosteutta.

Tutkijoiden nykykäsityksen mukaan jo vähäisetkin suolistoon päätyvät toksiinipitoisuudet voivat vaurioittaa suolta ja sekoittaa suolen toiminnan monimutkaista tasapainotilaa, jota edellyttää rehun sisältämien ravinteiden pilkkoutuminen ja imeytyminen verenkiertoon.

Vuotavassa suolessa eli lisääntyneessä suolen läpäisevyydessä on kyse suolen sisäpinnalla olevan epiteelikudoksen vaurioitumisesta. Terveen epiteelikudoskerroksen tehtävä on suojella elimiä ja muita kudoksia kontrolloimalla suolistoon tulevien aineiden kulkua epiteelikerroksen läpi. Vaurioitunut epiteelikerros ei pysty estämään esimerkiksi viruksien, haittabakteerien tai muiden isojen molekyylirakenteiden pääsyä verenkiertoon, jotka voivat aiheuttaa allergiaa, infektioita ja myrkytyksiä.

Homemyrkkyjen tiedetään vaurioittavan suoliston epiteelikerrosta ja johtavan kyseiseen vuotavaan suoleen. Tässä yhteydessä on erityisesti mainittu kaksi toksiinia, DON (deoksinivalenoli) ja FUM (fumonisiini). Molemmat toksiinit ovat Suomessakin yleisimmin esiintyvän punahomeen tuottamia.

Epiteelikerroksen ohella hometoksiinit voivat vahingoittaa myös terveen suolen sisäpinnalla olevaa limakalvoa sekä heikentää solujen tiedonvälityksessä olennaisten pienten proteiinien toimintaa. Molemmat muutokset ovat eläimen terveydelle haitallisia. On osoitettu, että jo edellä mainittu toksiini DON sekä sen lisäksi toinen homemyrkky ZEN (tsearalenoni), joka muuten on myös punahomeen tuottama toksiini, vaikuttavat haitallisesti porsaan ohut- ja paksusuolen limakalvojen ja suolinukan kehittymiseen ja toimintaan.

HOMETOKSIINIT JA SUOLISTON MIKROBISTO

Suolistomikrobisto on valtava mikrobimassa, jossa maitohappobakteerit ovat lukumääräisesti suurin bakteriluokka. Suolistomikrobien roolina on suorittaa tehtäviä, joihin porsaan elimistö ei itse kykene, kuten rehun sisältämien ravintoaineiden muokkaamista muotoon, jota eläin voi hyödyntää esimerkiksi energian tuottamisessa. Muita suolistomikrobiston monista tehtävistä on tuhota suolistoon kulkeutuneet patogeenit (haittamikrobit) ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa terveysongelmia. Suolistomikrobiston koostumus ei kuitenkaan ole vakio, vaan se vaihtelee rehun, lisäaineiden ja karsinan mikrobipaineen vaikutuksesta. Tutkijat ovat havainneet, että näiden lisäksi myös hometoksiinit voivat muuttaa haitallisesti suolistomikrobiston koostumusta.

HOMETOKSIINIT JA TARTTUVAT TAUDIT

Kuten edellä on mainittu, hometoksiinit heikentävät suoliston toiminnallisia ominaisuuksia ja sitä kautta myös eläimen immuunijärjestelmää. Kun näin on, voidaan olettaa, että toksiineilla saattaa olla myös välillinen vaikutus tarttuvien tautien aiheuttamiin terveyshaittoihin. Onkin osoitettu, että esimerkiksi kun rehuun on lisätty DON-toksiinia, niin Salmonellan kuin myös Kambylobakteeri jejunin aiheuttamien infektioiden määrät lisääntyivät.

YHTEENVETO

Hometoksiinit ovat terveyshaitta. Jo pientenkin pitoisuuksien jatkuva syönti vaikuttaa negatiivisesti suoliston terveyteen. Kehittyy vuotava suoli, suolistotulehdukset lisääntyvät ja eläimen terveyttä ja kasvua ylläpitävän suolistomikrobiston koostumus muokkautuu haitalliseksi.

ANALYSOI JA ELIMINOI

Finlactic Oy kykenee analysoimaan tavanomaisimmat homemyrkyt viljoista, rehuista ja oljesta. Analysointi on syytä tehdä viimeistään silloin, kun eläimet voivat huonosti eikä muuta syytä ole löydetty. Jos homemyrkkyjä tunnistetaan, niiden vaikutuksia voidaan heikentää esimerkiksi Finlactic Oy:n Homesieppari®-tuotesarjalla .

VESI JA SIKA

Mon, 24 May 2021 21:47:58 GMT

Vesi on sikojen ruokinnassa suurin yksittäinen komponentti. Pienen porsaan (1,5 kg) ruumiinpainosta 82 % on vettä ja 9-kiloisena 53 %. Monissa eläimen fysiologisissa toiminnoissa vesi on välttämätön hyödyke. Näitä ovat kehon lämmön säätely, ravinteiden ja kuona-aineiden kuljetus, sisäeritysprosessit ja maidon tuotanto.

Eläin saa tarvitsemansa veden kolmella tavalla: juomalla, rehun mukana sekä niin sanottuna metabolisena vetenä. Metabolista vettä syntyy hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien pilkkoutuessa ruoansulatusjärjestelmässä. Vettä puolestaan häviää neljää eri reittiä: keuhkoista hengityksen mukana, haihtumalla/hikoilemalla ihon kautta, sonnassa ja virtsassa. Esimerkiksi 75 kiloinen sika haihduttaa (keuhkot, iho) noin 1 kg vettä päivässä ja 182 kiloinen emakko yli 2 kg.

Veden juontitarvetta lisäävät eräät sairaustilat kuten ripulointi ja kuumeilu sekä elimistön pyrkimys poistaa urea ja ylimääräsuolat (suolainen, proteiinipitoinen rehu) virtsana. Muita syitä vedenjuonnin lisääntymiseen ovat sikalan sisälämpötila ja emakoilla imetysvaihe. Sikalan lämpötilan ylittäessä 30˚C on julkaistujen tutkimusten mukaan todettu hyppäyksenomainen lisäys vedenjuonnissa. Juominen lisääntyy myös jos vesi tarjotaan kehon lämpötilaa kylmempänä. Lämmitys kuluttaa energiaa ja energian tuotantoon elimistö tarvitsee vettä.

Veden vähimmäistarve on se määrä, joka tarvitaan korvaamaan tekstin alussa mainittu vesihukka, maidon mukana poistuva vesi sekä uuden solukon muodostuksen vaatima vesi. Ylisummaan voidaan todeta veden juonnilla olevan myönteinen vaikutus syöntiin ja päiväkasvuun. Tutkittaessa rehun suolapitoisuuden vaikutusta tässä suhteessa, on voitu todeta, että kun rehussa oli alle 0,2 % suolaa (ruokasuolaksi laskettuna) se vähensi vedenjuontia 20 % ja päiväkasvua 38 %.

Sikaloiden veden, niin juomaveden kuin myös liemirehun valmistukseen käytetyn veden, tulee olla mikrobiologisesti puhdasta. Vesi sisältää aina joukon haitattomia epäorgaanisia suoloja. Mikäli kuitenkin vedessä on huomattavia määriä ( yli 300 ppm ) nitraattia, osa siitä voi hapettua nitriitiksi. Nitriittipitoisen veden on eräissä tutkimuksissa todettu lisäävän sikojen kuolleisuutta.

Kunnallinen vesi täyttää hyvän veden vaatimukset. Sitä vastoin porakaivovesistä saattaa löytyä vaihtelevia pitoisuuksia epäorgaanisia aineita sekä vuodenajasta riippuen mikrobeja varsinkin enterokokkeja. Erityisesti tulisi valvoa sikalan sisätiloissa olevien kiertovesi- ja välisäiliöiden puhtautta. Pahimmassa tapauksessa niistä saattaa muodostua ongelmapesäke, joka säteilee haitallisia mikrobeja koko ruokintajärjestelmään. Tämän välttämiseksi LAKTA-tuotteita voi huoletta lisätä sekoittajan sijasta suoraan mahdollisesti käytössä olevaan veden välisäiliöön. Näin toimien huolehditaan välisäiliön ja sinne tulevan veden mikrobiologisesta puhtaudesta.

Koska LAKTA-tuotteet ovat haihtumattomia (hajuttomia) ja koska niiden korroosiovaikutus on vähäinen verrattuna markkinoilla oleviin muurahaishappopohjaisiin tuotteisiin, niin sikalan tiloissa oleva välisäiliö ei ruostu eikä aiheuta hajuhaittoja.

AROMIAINEET VIEROITUKSEN TUKENA

Tue, 01 Sep 2020 07:19:32 GMT

Vieroitus on porsastuotannon kriittisin vaihe. Siirtyminen imetyksestä kiinteään ravintoon on muutos, joka aiheuttaa porsaassa stressiä. Tämä voi ilmetä muun muassa rehusta kieltäytymisenä. Ravintoaineiden riittämättömyyden seurauksena suoliston kehitys hidastuu, syntyy terveysongelmia ja lopputuloksena on heikosti tuottava lihasika.

Vieroitukseen liittyviä terveysongelmia voidaan lievittää, mikäli porsas saadaan siirtymään mahdollisimman nopeasti imetyksestä rehuruokintaan. Tässä on mahdollista hyödyntää porsaiden luontaista uteliaisuutta ja ihmistä huomattavasti tarkempaa hajuaistia. Esimerkiksi aromiaineiden käytöllä voidaan houkutella porsas kaukalon ääreen maistelemaan ja syömään.

Tätä tukevat PigProgress-lehden numerossa 26.8.2020 esitetyt tulokset kokeesta, jossa porsaat saivat vapaasti valita vadelma-aromia ja maitoaromia sisältävien rehujen väliltä. Tutkimukseen käytetyt porsaat oli vieroitettu 6-7 kiloisina. Tulosten mukaan porsaiden kiinnostus vadelmaan oli merkittävästi suurempi kuin maitoaromia sisältävään rehuun. Tämän seurauksena vieroituksen jälkeen porsaat ryhtyivät syömään vadelma-aromia sisältävää rehua nopeammin. Seitsemän vuorokauden aikana vadelma-aromia sisältäneen rehun syönti oli 25-30 % ja 14 vuorokauden painonnousu 10 % suurempi kuin maitoaromilla. Samalla myös rehuhyötysuhde parani.

Tiedetään, että porsaan nopealla siirtymisellä vieroituksesta rehun syöntiin on positiivinen vaikutus porsaan koko elinkaareen. Tätä vaihetta on mahdollista nopeuttaa aromiaineilla kuten esimerkiksi Finlactic Oy:n aromituotteita sisältävillä säilöntäaineilla VANILJA, KIRSIKKA, ANIS JA VADELMA LAKTA-HAPOT.

FYTOKEMIKAALIT SIKATALOUDESSA?

Mon, 10 Aug 2020 07:15:11 GMT

EU:n kielto lääkinnällisen sinkin käytöstä astuu siirtymäajan jälkeen voimaan kesäkuussa 2022. Mitä keinoja on silloin käytettävissä ripulin torjuntaan? Tätä kysymystä käsiteltiin Kööpenhaminassa 17-18.6.2019 järjestetyssä konferenssissa nimeltä ”ZEROZINC SUMMIT 2019”.

Tilaisuudessa esiin tuotujen rehun lisäaineiden joukossa fytokemikaalit näyttäytyivät tehokkailta ja toimivilta ei pelkästään ripulin vaan myös muiden sikatiloilla tuttujen patogeenien (taudinaiheuttajien) torjunnassa. Fytokemikaaleja ovat lukuisa joukko kasvikunnan tuottamia bioaktiivisia yhdisteitä.

Mitä ne tarkemmin ottaen ovat, ja mikä on niiden tauteja torjuva mekanismi? Tätä kysymystä on tarkemmin käsitelty Hanna-Leena Alakomin väitöskirjassa ” Gram-negatiivisten bakteerien ulkokalvon heikentäminen. Keino parantaa mikrobiologista turvallisuutta” (Espoo 2007, VTT Publications 638).

VÄITÖSKIRJAN TULOSTEN TIIVISTELMÄ

Gram-negatiivisten bakteerien ryhmään kuuluu laaja joukko haittamikrobeja, esimerkiksi potentiaalisia patogeeneja (kuten salmonella) ja elintarvikkeissa esiintyviä pilaajamikrobeja. Monille Gram-negatiivisille bakteereille on ominaista kyky kasvaa pinnoilla ja muodostaa biofilmiä, minkä vuoksi ne aiheuttavat ongelmia prosessiteollisuudessa sekä kliinisissä ympäristöissä.

Gram-negatiivisille bakteereille ominainen ulkokalvorakenne heikentää monien antimikrobisten yhdisteiden kulkeutumista solun sisään, minkä vuoksi Gram-negatiivisten bakteereiden kasvun estäminen on hankalaa.

Permeabilisaattorit ovat yhdisteitä, jotka kykenevät vaurioittamaan Gram-negatiivisten bakteereiden ulkokalvorakennetta ja mahdollistavat hydrofobisten yhdisteiden, kuten antibioottien ja desinfektioaineiden, kulkeutumisen solun sisään, jossa ne pääsevät reagoimaan vaikutuskohteidensa kanssa.

PERMEABILISAATTORI (LÄVISTÄJÄMOLEKYYLI)

Edellä mainittujen kasviperäisten fytokemikaalien ryhmässä on lukuisia aineita, jotka kykenevät tunkeutumaan haittamikrobien sisäosia suojaavan ulkokalvon lävitse ja siten mahdollistavan solun tuhoamiseen tarkoitetun kemiallisen yhdisteen (antibiootin, lääkeaineen jne.) tunkeutumisen sisälle soluun ja ehkäisevän sen toiminnan.

Alakomin väitöskirjassa luetellaan suuri joukko fytokemikaaleja, joista monella on yllä mainittu lävistäjäominaisuus. Näiden ohessa Alakomi on työssään myös osoittanut, "...että maitohappo ja lukuisat muut orgaaniset hapot (kuten bentsoe-, omena- ja sorbiinihappo, joita luontaisesti esiintyy marjoissa) heikensivät Gram-negatiivisten bakteerien ulkokalvoa. Orgaaniset hapot voivat tehostaa antimikrobisten yhdisteiden vaikutuksia. Suolistossa marjojen sisältämistä fenoliyhdisteistä muodostuvien mikrobien metaboliatuotteiden (fenyylipropionija etikkahappojohdannaisia) osoitettiin heikentävän salmonellan ulkokalvoa ja herkistävän ne hydrofobisille antibiooteille.

Orgaanisten happojen salmonellan ulkokalvoa heikentävä vaikutus selittää osittain esimerkiksi maitohappobakteerien luontaisen kyvyn estää näiden haittamikrobien kasvua."

Alakomin tulosten pohjalta Finlactic Oy teetti KVVY-Tutkimus Oy:ssä koesarjan, jossa selvitettiin Pekoni Lakta-Hapon ja fytokemikaalin, tässä tapauksessa kanelialdehydin, erillisvaikutuksia KVVY-Tutkimuksen kantakokoelmista valittuihin puhtaisiin Salmonella- ja E.Coli-preparaatteihin.

Oheisessa taulukossa esitetyt tulokset osoittavat Pekoni Lakta-Hapon estävän sekä Salmonellan että E.Colin kasvun jo pienimmässä kokeessa käytetyssä pitoisuudessa, mikä vastaa Pekoni Lakta-Hapon yhden litran lisäystä 1000 litraan liemirehua. Tämä tulos on hyvin linjassa Alakomin väitöskirjassaan osoittamaa maitohapon kykyä estää haittamikroien kasvua.

Erityisen mielenkiintoinen on fytokemikaali kanelialdehydillä saadut koetulokset. Niiden mukaan kanelialdehydin hyvinkin pienet pitoisuudet ovat riittävä estämään Salmonellan kasvun. Kun taas E.Colin osalta vaadittiin jossain määrin edellistä suurempi pitoisuus.

PEKONI LAKTA-HAPPO F

Edellä esitetyn kannustamana Finlactic Oy on tuonut tänä vuonna markkinoille tuotteen, jossa on Alakomin hyväksi toteaman patogeeneja torjuvan maitohapon lisäksi fytokemiallinen lävistäjäaine. Tällä yhdistelmällä pyritään tehostamaan LAKTA-tuotteiden entuudestaan hyviä ominaisuuksia eläimen terveydelle haitallisten mikrobien tuhoamisessa.

Tavoitteena on ylläpitää tuotantoeläimen terveys silloinkin, kun viranomaismääräykset joko rajoittavat tai kokonaan estävät nykyisten kemiallisten yhdisteiden käytön patogeenien torjunnassa.New Paragraph